Luin kaksi antiikin klassikkoteosta, Median ja Kuningas Oidipuksen. Medeian on kirjoittanut Euripides ja Oidipuksen Sofokles. Vaikka ne eivät ole saman kirjailijan, ne muistuttavat silti toisiaan monella tavalla. Molemmat ovat tragedioita, eli murhenäytelmiä, joten niiden loppu ei onnellinen. Medeiassa ja Kuningas Oidipuksessa on antiikin ajan tragedialle tyypillisiä piirteitä, vastoinkäymiset ovat joko kohtalon tai jumalien syytä eivätkä päähenkilöt itse pysty vaikuttamaan vastoinkäymisiinsä, ainakaan paljoa. Esim. Oidipus ei itse tiedä olevansa syyllinen kaupungissa oleviin vitsauksiin, ja Medeia menettää aviomiehensä, jonka takia hän on pettänyt maansa ja perheensä, toiselle naiselle.
Kuningas Oidipus kertoo pojasta, joka on kuningasparin lapsi, jolle ennustetaan, että hän tulee tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Kuningas järkyttyy ja määrää lapsen tapettavaksi. Lapsi annetaan orjalle tapettavaksi, muttei hän kykene siihen, vaan antaa lapsen paimenelle, joka vie sen toiseen kaupunkiin. Toisessa kaupungissa asuvat kuningas ja kuningatar ovat lapsettomia, joten he ottavat lapsen omakseen. Lapsen jalat oli lävistetty ja ne ovat turvoksissa, joten häntä alettiin kutsua Oidipukseksi eli paksujalaksi. Myöhemmin kun Oidipus on vanhempi, hän saa itse kuulla ennustuksen, joka koskee hänen äitiään ja isäänsä. Hän kauhistuu kuulemastaan ja pakenee ”kotikaupungistaan”, ettei ennustus voisi toteutua. Kun hän on paettuaan harhaillut jonkin aikaa, hän saapuu toisen kaupungin lähistölle, jossa häntä ärsytetään ja sen seurauksena hän tappaa seurueen, joka häntä ärsytti. Kun Oidipus saapuu kaupunkiin, pelastaa hän sen vastaamalla oikein lintunaisen arvoitukseen. Kaupunki on kiitollinen ja hän nousee kaupungin kuninkaaksi ja menee naimisiin kuningattaren kanssa, koska kaupungin vanha kuningas on kuollut. Kun kaupunkiin tulee erilaisia vitsauksia, lupaa kuningas Oidipus selvittää niiden syyn ja jälleen pelastaa kaupungin. Vitsausten syyksi paljastuu vanha murha, joka täytyy selvittää ja syyllinen karkottaa. Kun murhaa selvitetään, käy ilmi, että Oidipus itse on siihen syypää ja kaiken lisäksi, mies, jonka Oidipus tappoi, on entinen kuningas ja hänen oikea isänsä. Näin hänen vaimonsa on hänen oikea äitinsä. Kun Oidipus tajuaa, että ennustus on sittenkin toteutunut, hän sokaisee itsensä ja pyytää tulla karkotetuksi maasta.
Kuningas Oidipuksen juoni tyypillinen antiikin tragedioille. Päähenkilö, joka tässä tapauksessa on kuningas Oidipus, on täysin tietämättään aiheuttanut jotain aivan kauheaa, joka selviää hänelle yllättäen ja usein järkyttää päähenkilön täysin. Kuningas Oidipuksessa, kuten monissa muissakin antiikin näytelmissä, yksi repliikkien esittäjistä on kuoro. Kuoro toimii kaupungin ihmisten äänenä. Muutkin henkilöistä olivat erittäin tyypillisiä ajan näytelmäkirjallisuudelle, esim. Oidipus oli täysin syytön ennustuksen toteutumiseen, koska hän ei itse tiennyt tappaneensa isänsä sekä naineensa äitinsä.
Medeia kertoo naisesta, joka lähti miehen mukaan pois kotimaastaan ja petti maansa sekä tappoi veljensä. Hän ja mies saivat kaksi poikaa, mutta hänen miehensä aikoo mennä naimisiin toisen naisen, erään kuninkaan tyttären, kanssa. Medeia on tästä todella katkera ja hautoo kostoa. Kuningas on huolissaan Medeian katkeruudesta ja koston himosta, joten hän karkottaa tämän maasta. Karkotettu Medeia saa turvapaikan Ateenasta, jossa hän hautoo kostoa ja päättää toteuttaa sen. Aina välillä hän pohtii ajatusta uusiksi ja epäröi. Lopuksi hän kuitenkin myrkyttää kuninkaan ja hänen tyttärensä ja murhaa molemmat poikansa jättäen miehensä suremaan.
Euripideelle, Medeian kirjoittajalle, oli erittäin tyypillistä luoda vahvoja naishahmoja ja kuvata heidän tunteitaan sekä pohdintoja. Se ei tosin ollut tyypillistä antiikin muille näytelmille, joissa pohdintaa ei niinkään ehkä korostettu, eivätkä naishahmot olleet niin vahvasti esillä. Medeiassa päähenkilönä on nainen, joka on tullut hulluksi miehensä takia ja hautoo kostoa, mutta aina välillä pohtii, että onko kosto kuitenkaan oikein. Juuri tämänlaiset hahmot eivät olleet yleisiä antiikin näytelmissä.
Kuningas Oidupuksessa ja Medeissa on yhtäläisyyksiä ja eroja. Ensinnäkin molemmat teokset ovat tragedioita eli molemmat loppuvat suureen murheeseen. Kuningas Oidipus on syytön lopun murheeseen, mutta Medeia ei, sillä lopun traagisuus on hänen oma syynsä, sillä Medeia hulluudessaan toteuttaa kostonsa ja hänen aviomiehensä jää suremaan sekä poikiaan että uutta vaimoaan. Teoksissa molemmissa on kuoro, mutta sillä on hieman eri merkitys. Oidipuksessa se vaikuttaa ainakin osittain tapahtumien kulkuun, ja Medeiassa se vaan pohdiskelee tapahtumia.
Monissa antiikin ajan teoksissa esiintyy samoja henkilöitä, tai ainakin samannimisiä, esim. Medeiassa ja Kuningas Oidipuksessa molemmissa oli henkilö nimeltään Kreon. Myös jumalat esiintyivät jollain tapaa kummassakin teoksessa, kuten useimmissa muissakin sen ajan teksteissä, sillä ne olivat niin tärkeä osa ihmisten elämää antiikin aikana. Siitä syystä ei ole ihmekään, että jumalat tulevat esille Medeiassa ja Oidipuksessa.
